lauantai 31. maaliskuuta 2012

Aamupala taivaasta

Tässä sopivasti kone sylissä, joten voisin kirjotella vähän tämänpäivän tapahtumista. Olin pitkää pitkää aikaa sitten ystävälläni yötä ja hieman jännitti miten aamupala vieraassa paikassa sujuu, mutta kaikki meni aivan niinkuin pitikin! Aamupala pöytä oli katettu täyteen kaikennäköistä! Oli erilaisia leipiä, hilloja, jugurtteja, juustoja, leikkeleitä, hedelmiä, juomaksi kahvia, mehua tai kaakaota ja vaikka mitä muuta! Margariinin sijasta tarjolla oli voita, joka oli mulle pikkuinen haaste, sillä olen tottunut syömään leivällä margariinia, mutta suoriuduin haastesta täydellisesti! Olen myös ylpeä itsestäni, sillä söin ateriasuunnitelman lisäksi puolikeitetyn kananmunan. Se oli taivaallista! Jami!
























Äskön tuli käytyä saunassa ja syötyä jäätelöä. Ihan totta musta tuntuu kuin eläisin ihan normaalia elämää! Ei enää ahdista oikee mikään ruoka. Tänääkin on vielä suunnitelmissä tehdä isän kanssa lämpimiä voileipiä. Eli mukava ilta  tänäänkin tulossa!

Bailamos!

Eilen oli tarkotus kirjotella tänne, mutta tulikin äkkilähtö näkemään poikaystävääni keskustaan, joten sittenpä jäi kirjottaminen kesken ja enkä illallakaan päässyt koneelle, koska menin parhaalleystävälleni yöksi. Aikomoinen yöreissu siitä sitten tulikin kun ystäväni oli saanut idean, että tulisin hänen kanssaan yhtiin kemuihin. Ajatus oli musta tosi kiva, sillä olin koko päivän kokeillut kaikenlaisia asuyhdistelmiä ja muutenkin ollut bilefiiliksissä!


Tässä on yksi asuyhditelmistä, joita koitin! Nuo farkut on ostettu joskus 6. luokalla ja nyt vasta ne näyttävät hyvältä päälläni, sillä ne ovat löysät ja muistuttavat boyfriend-tyylisiä housuja. Ne eivät näyttäneet siltä kuin roikkuisivat päälläni ja olisivat jääneet suuriksi laihduttuani. Pänvaistoin farkuissa oli tilaa eikä niistä erottunut kapeat kanankoipeni! Housuissa oli vielä kaikenlisäksi hyvä liikkua eikä ne pudonneet päältäni löysyydestä huolimatta!

En kuitenkaan päätynyt pukemaan näitä päälleni vaan vaihdoin asun normi farkkuihin, valkoiseen toppiin ja juuri ostamaani kirkkaanpunaiseen jakkuun! Valitettavasti en sattunut nappaamaan kuvaa asusta, mutta ihan kiva se oli! Jokatapauksessa kemuissa oli jälleen mukava olla, vaikka jälleen jäin hieman ulkopuoliseksi, mutta oli siellä munkin tuttuja joiden kanssa juttu luisti. Tanssiakkin tuli tehtyä ja hauskaa mulla oli! Lähettiin sitten kotia päin yhdentoista maissa ja mentii melkeen suoraapäätä nukkumaan!


torstai 29. maaliskuuta 2012

Good Feelings


Vieläkin kotona vaikka ei oo kuumetta ollenkaa. Äiti haluu pitää mut vielä täällä sen kanssaan vaikka osasto haluais mut sinne niin pian kuin mahdollista, mutta on se mun äiti vaa niiin kultanen ja ajattelee mun parasta! Äiti tietää kyllä, että noudatan ateriasuunnitelmaa ja muutenki se on sanonu, että oon paljon virkeempi nykyään ja en enää raivostu juuri mistään. En pistä vastaan oli ruokana kermaista lihakastiketta tai voissa paistettua kalaa. Nyt kun itsekki on tajunnu, että on pakko saada painoa lisää jos haluan olla terve ja päästä ystäväni kanssa sinne Espanjaan! Osastolla kuitenkin ne on ihan varmoja, että en noudata suunnitelmaa ja laistan paranemisprosessiostani. Väärässä he kuitenkin ovat, koska haluan tätä enemmän kuin mitään muuta tällähetkellä! 


Tämänpäiväset vaatteet olivat erittäin istuvat ja naiselliset! Niissä oli myös mukava liikkua ja tunsin oloni kauniiksi ja terveemmäksi! Päälläni oli siis vaaleansininen kauluspaita, perus farkut ja päällysvaatteina viime keväällä ostettu pikku nahkatakki ja burberry huivi ja ensimmäistä kertaa kampaukseni pysy koko päivän samana! 

Äiti puhui tänään oman hoitajani kanssa siitä, että olisin kotona vielä huomennakin. Hoitajani oli kuitenkin sitä mieltä, että minun pitäisi tulla käymään osastolla punnituksessa ja verenpaine mittauksissa ja luultavasti jäisin lounaalle sinne. Mulla kävi sinänsä tosi huono tuuri kun huomenna siellä on ruokana linssikastiketta ja perunaa eikä se oikeen kuuluu mun lemppariruokiin, mutta kyllä se menettelee. Pikkusen jännittää huominen punnitus, oonhan mä ollu koko viikon kotona. Huomenna se nähdään palkitaanko viikon syömiset vai mitä tapahtuu!

Haluan kertoa vielä hieman tästä päivästä muuten kuin höpöttäen osastosta ja blaa blaa blaa! On mulla muukin elämä! Nimittäin mentii äitin kanssa tänää käymää tiimarissa ja S-Marketissa. Sain itselleni akryylivärit ja uusia pensseleitä, että eikus maalaamaan vaan! Ja kaupasta sattu ostokärryihin vaikka mitä! Tässä lista mitä itse hain itselleni:
Tottakai ostimme kaupasta paljon paljon kaikkea muutakin! Loppupäivästä olinkin parhaanystäväni kanssa hänen luonaan ja vietimme mukavaa kevätpäivää sisällä, mutta ei se mitään haitannut, koska meillä oli kivaa ja nauroimme meidän hauskoille ja hieman oudoille jutuille. Päivä oli onnistunut täydellisesti!










keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Uusi villitys!

Oon tehy itse pienen muutoksen ateriasuunnitelmaani nyt kun olen ollut kotona. Olen aivan hullunu proteiini patukoihin. Ne on super hyviä! Joten olen korvannut 1dl pähkinöitä kahdella proteiinipatukalla. Pähkinät alkoivat pikku hiljaa kyllästyttää ja vaihtelu virkistää. Kuitenkin kun palaan osastolle joudun jälleen syömään pähkinöitä niin miksi en nyt nauttisi vaihtelusta. Hoitajani möläytti minulle aikoinaan pähkinöiden kalorimäärän (1dl= n. 300kcl) joten olen laskenut patukoista saamani energian ja se vastaa juuri sopivasti 300. En missään nimessä halua laistaa ateriasuunnitelmaa, sillä ihan tosissaan pelkään painon laskua enemmän kuin mitään! 





Mitäs muuta tänään... Ainiin äiti laittoi ruoaksi tänään ahvenfileitä papan tapaan eli voissa paistettuna! Se oli minulle tavallaan haaste, sillä voita olen kaartanut monet monet kerrat, mutta päätin pysyä lujana ja voittaa pelkoni ja se kannatti! Olen aina rakastanut ahventa ja rakastan edelleen. Se oli älyttömän hyvää!


tiistai 27. maaliskuuta 2012

Auringon voimaa!

Juuri hetki sitten istuin parveekkeella ja nautin piimäsmoothien vadelmien kera. Ilma on jälleen täydellinen. Aurinko paistaa suoraan kasvoilleni ja lämmittää niitä. Mitä muuta siinä voisi  ajatella kuin kesää. Se tuntui niin hyvältä. Elämä on tainnut alkaa hymyillä minulle. Mieltä ei paina juuri mikään, ei syöminen, ei liikunta eikä mitkään pahat ajatukset. Olen oppinut kumoamaan ne! 


Askartelin tänään listan, johon merkitsen tietyn painon kohdalla olevat edistykset ja ahdistukset. Siitä voin seurata hyvin parantumistani ja myös perheeni pysyy ajatuksissani mukana. Idean sain blogista  Fun Light? Kiitän kovasti motivaatiota lisäävistä ideaoista!


Tässä vielä resepti ihanaan piimäsmoothieen!



  • 2dl piimää
  • 1½ dl mehukeittoa (eri maut käyvät hyvin!) 
  • 1 tl hunajaa
  • 1dl marjoja
Sekoita kaikki keskenään ja nauti kylmänä kauniina kesäpäivä! 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ajatuksia ja Tuntemuksia

Sain viime viikolla fysioterapeutiltani kotitehtävän, jossa mun pitäisi listata ajatuksia ja tuntemuksia mitkä vievät tietäni eteenpäin paranemisessa ja asioita, jotka antavat takapakkia ja hidastavat toipumistani. Niiden avulla pytymme yhdessä miettimään keinoja parantaaksemme toipumistani ja kumoamaan anorektiset ajatukset kehostani. Ajattelin kirjoittaa kyseisen listan myös tänne.


The Way To Better Life --->

  • Katsomalla vanhoja kuvia, joissa olen hoikka, mutta normaalipainoinen. Ei minusta voi tulla lihavaa, jos en ollut silloinkaa, miks minusta nyt tulisi? 
  • Katsomalla käsiä ja jalkojani, sillä niistä huomaan olevani alipainoinen. Pelkkää luuta ja nahkaa. Ihailen naisia joilla on paksut reidet ja käsivarsissa muutakin kuin nahkaa! Se on naista se!
  • Katsoessani rintakehääni nään rintalastani paistavan, eikä se ole ollenkaan kaunista. Mielummin omistaisin isommat rinnat sekä pehmeän ja sileän rintakehän! 
  • Ostaessani vaatteita varsinkin housuja huomaan lähes joka kerta, etteivät ne istu pepusta laisinkaan. Peppuun täytyy saada lisää massaa. Naisella pitää olla pylly! Monesti ajattelen ruoan menevän peppuun ja  rintoihin. Se lisää usein eniten motivaatiota!
  • Katsoessani olkapäitäni ja selänseutua näen luiden törröttävän inhottavasti eikä se näytä naiselliselta vaan sairaalta. 
  • Miettiessäni kaikkia ruumiinosia, joista huomaan selvästi olevani sairas saan motivaatiota parantumiseen ja pystyn kumoamaan yhden anorektisen ajatuksen, joka on "kaikki kertyy mahaan!" silloin tajuan, että syömäni ruoka kertyy tasaisesti koko kroppaan, sinne minne sitä eniten tarvitaan!
  • Katsoessani kaupungilla muita tyttöjä/naisia, jotka syövät normaalisti ja herkuttelevat, mutta näyttävät siitä huolimatta upeilta! 
  • Olemalla kavereitteni kanssa ja näkemällä kuinka he elävät normaalia elämää, johon kuuluu syöminen ja ehkä vähän rasvaisempikin ruoka. Ystäväni ovat upeita juuri sellaisenaan ku he nyt ovat eivätkä he ota stressia ruuasta. Se kuuluu elämään!
  • Lukemalla blogeja, varsinkin lempi blogiani Fun Light?
  • Kun tiedän omistavani maailman parhaimman poikaystävän, joka rakastaa mua ihan millaisena tahansa. Oli mulla mahaa tai ei! 
  • Kun kuulen kommentteja siitä, että näytin ennen paljon naisellisemmalta ja paremmalta! Varsinkin kun poikaytäväni sanoo sen minulle. Se tuntuu ihanalta.
  • Musta on parasta kun mulle sanotaan suoraan sairauteni vakavuudet ja herätetään ajantasalle. Silloin tajuan, että mitä ihmettä oon oikeesti tekemässä itselleni!?
  • Kun ajattelen ihan oikeesti sairauteni vakavuutta. Sitä, että hormoonitoimintani ei toimi, miten muka voisin olla terve jos kehossani on niin iso puutostila. Silloin syöminen tuntuu helpommalta ja voin nauttia rauhassa siitä. 
  • Kun muistelen menneitä ja sitä kun rakastin syömistä ja aina ajttelin "Voi kun voisin joskus syödä iha mitä vaan niin paljon kun haluan" niin NYT mä voisin syödä niin paljon kun haluan, eikä siitä olisi mitään haittaa vaan pelkkää hyötyä!
  • Kun muistelen miten ihanaa aikaa vietin poikaystäväni ja ystävieni kanssa! Se saa minut haluamaan vanhan elämäni takaisin, jossa sain muille ja itselleni hyvän mielen!
  • Kun näen, jonkun todella todella laihan tytön, se saa minut miettimään haluanko todella joskus näyttää samalta.
  • Isäni on suuri motivaatiolähteeni! Hän on niin hyvässä kunnossa, vaikka syökin koko ajan kaikennäköistä!
  • Omistan yhdet aivan ihanat shortsit, jotka olivat täydelliset viime kesänä ja näytin niissä jopa omasta mielestäni hyvältä, mutta nykyään ne ovat aivan kamalan näköiset päälläni. Ne roikkuvat pepusta, reisiin jää melkee 10cm tilaa ja eivät istu vyötärölleni ollenkaa. Kun ne sopivat taas päälleni, olen siinä kunnossa mitä olen tavoitellut!

Tässä oli nyt tähän mennessä mieleeni juolahtaneet ajatukset, jotka auttavat edistämään 
parantumistani.




The Way Back to Hell  <---

  • Ajatus "Kaikki mitä syön kertyy vatsaan" Laitoin ajatuksen ensimmäiseksi, koska se on suurin syy miksi paino joskus laskee ja syöminen hankaloituu.
  • Ajatus "Näytän tänään näin hyvältä, mitä sitten kun pyöristyn näytänkö enää kauniilta?!" Luultavasti näytät kauniimmalta kun olet normaalipainoinen ja koko elimistösi voi hyvin ja mielesikin on virkeämpi, etkä tule välttämättä ajatelleeksi moista!
  • Tyytyväisyys itseeni tällähetkellä saa minut pelkäämään tulevaa ja sitä miltä tulen näyttämään. Kehon kuvasi on vääristynyt ja et näe sitä kaikkea mitä muut näkevät sinussa. kehosi kertoo sen voitko hyvin ja viesti keholtasi on seuraavanlainen "olen aliravittu, kaikkialla on puutostiloja! Sydän ei jaksa enää kauaa, tarvitsemme energiaa!" Se että paino nousee, ei tarkoita muuttumista paljoakaan ulkoapäin vaan sisältä! Tottakai keho korjaa puutostiloja ulkoakin, mutta vain sieltä missä tarvitaan apua! Tulet näyttämään paremmalta nimittäin terveeltä!
  • Ajatus "Pyöristyykö kasvoni aivan pullaksi?" Oliko kasvosi pyöreät viime kesänä, jolloin olit tavotepainossasi. Ei. Joten miksi kasvosi nyt pyörityisivät pullaksi. Ei susta lihavaa tehdä! 
  • Kun katson kuvia kesältä 2010, jolloin olin hieman pyöreähkö. Rupean pelkäämään, että muutun samanlaiseksi kuin silloin. Tavoitteena ei ole saada susta samanlaista kuin silloin vaan normaalipainoinen nuori nainen, jonka elimistö toimii hyvin. 
  • Kun vatsaa turvottaa herää ajatus "Olen aivan täynnä, joten otan vähän vähemmän kuin pitäisi" Vatsa on turvonnut, sillä söit juuri ja sait tyydytettyä energian tarpeesi sillä ajankohdalla, mutta elimistö tarvitsee energiaa paljon varsinkin aliravitsemustilassa. Siispä on tarkeää syödä tarkkaan ateriasuunnitelman mukaisesti, vaikka olisikin täysiolo.
  • Ajatus " Söin tänään keksin, joten voin ottaa vähän vähemmän ruokaa päivällisellä" Keksi ylimääräisenä olisi vain edistys askel kohti terveyttä! Jos otat keksin ja samalla tuon ajatuksen, voi seurauksena olla ahdistus, mutta jos kiellät pahat ajatukset ja sallit itsellsei keksin lisänä olet askelen edenpänä paranemista!
  • Kun mietin perintötekijöitäni alan pelkäämään, että minusta tulee samanlainen kuin kaikki perheessäni. Perheessäni kaikki ovat pyöreitä paitsi isäni. Tottakai perintotekijät vaikuttavat, mutta jokaisella on biologoinen paino ja siinä painossa ihminen pysyy kun syö monipuolisesti ja monipuoliseen syömiseen kuuluu myös herkut! Paino ei nouse tai laske kun syödään kohtuudella kaikkea! Pitää muistaa myös, että välillä saa syödä herkkujakin rutkemmin eikä siitä ole mitään haittaa!
  • Kun istun mahaani tulee makkaroita. Niin kuuluukin tulla! Se olisi epänormaalia jos ei tulisi. Siinä on maha! Meillä kuuluu olla maha!
  • Pelkään näyttäväni kamalalta bikineissä. Naisessa pitää olla muotoja, niitä ne pojat rannalla katsovat eivätkä paistavaa rintalastaasi tai tikkulaihoja jalkojasi! Mitä enemmän muotoja sitä paremmalta näyttää bikineissä!
  • Ajatus " kaikki rasva muuttuu rasvakudokseksi ja jää lillumaan joka paikkaan varsinkin mahaan!" Ei näin käy. Tarvitsemme rasvaa moneen asiaan kuten aivoillemme ja rasva on ravintoaine siinä samassa missä kaikki muutkin esimerkiksi proteiinit. Aliravittukeho tarvitsee kaikkia ravintoaineita, jotta se voi korjata kehossa olevia puutostiloja. Rasvaa tarvitaan erityisesti hormonitoiminnan korjaamiseen. Keho kyllä tietää missä mitäkin ravintoainetta tarvitaan! Sinun tehtäväsi on ainoastaan huolehtia, että kehosi saa tarvitsemansa!

Tässä oli ajatuksia ja asioita, jotka vaikeuttavat paranemisprosessiani ja vastalauseita ajatuksilleni!

  

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kiukkunen pöpö!

Koko viimeviikon olen ollut pienessä flunsassa, mutta ei sen enempää ja nyt tietysti viikonlopun tullen kuume nousi ja olo on aivan kamala! Joudun vaan makamaan vuoteen omana ja popsimaan lääkkeitä. Nenäkin koko ajan tukossa ja yskittää ihan pirusti. Tätä olisin toivonut vähiten viikonlopulta! Pikkasen ahdistaa kun ei voi liikkua ollenkaan ja olen tottunut, että saan kävellä päivässä sen puolentunnin lenkin. On siinä hyvätkin puolensa, sillä ei tarvitse miettiä, että kohta pitää mennä sinne ja tänne vaan voi vaan olla ja katsoa rauhassa serranon perhettä! Monesti sanotaan, että kipeänä ei tee mieli syödä juuri mitään. Mulla on kuitenkin käynyt päinvastoin! Eilisen päivän aikana tuli syötyä susupaljoja, pähkinöitä, filipinos keksejä, marjapiirakkaa ja juotua kuumaa kaakaota. Äiti oli myös keittänyt mun mieliks ohrapuuroa! Sitä oli ihana syödä mehukeiton ja kanelin kera. Nyt ei auta mikään muu kuin levätä ja sairastaa tää pöpö pois! 




lauantai 24. maaliskuuta 2012

Turn me on!

Tosiaan eilen oli perjantai ja pääsin osastolta hieman aikaisemmin kuin normaalisti eli 13.00. Oltiin sovittu poikaystävän kanssa, että hän tulee mua vastaan Töölöön kirjaston kohdalle. Sieltä hän käveli hymy suullaan. Sitä näkyä en ois vaihtanu mihinkään! Halasimme ja lähdimme kävelemään ratikkapysäkkiä kohti. Elämä tuntui silloin loistavan yhtä kirkkaasti kuin aurinko taivaalla. Ilma oli niin kaunis, joten päätimme kävellä Esplanadin puiston läpi ja poiketa torin kautta. Mieleeni tulivat ihanat kesäpäivät! Sen kesähetken kruunasi vielä äidin tekemä marjapiirakka vaniljakastikkeen kera! 


Illan suunnitelmiin kuului mennä poikaystäväni kaverin kemuihin, mutta suunnitelmat meinasivat peruuntua, sillä olin hieman kipeä. Oloni kuitenki parani iltaa kohti ja lähdimme näihin kemuihin. Itseäni jännitti pikkasen, koska en tuntenut sieltä kunnolla ketään ja siitä on aikaa kun viiemksi olin jossai bileissä.Poikaystäväni kuitenkin lupasi ettei jättäisi minua hetkeksikään yksin ja sen lupauksen hän piti. Hän oli kanssani koko sen illan ja toisteli minulle vähän välia kuinka paljon hän rakastaa minua. Se tuntu niin ihanalta, vaikka hän olikin vähän humalassa. Luulisin, että olisi ollut tuplasti hauskempaa jos olisin itsekkin juonut, mutta se ei ollut mahdollista sairauteni takia.. Odotan innolla sitä kun paranen ja pääsen nauttimaan alkoholia hyvissä määrin poikaystäväni ja muiden ystävieni kanssa. Olemme muun muassa suunnitelleet pieniä grillijuhlia kesäksi poikaystävi kanssa, jotka pitäisimme hänen kotonaan Hyvinkäällä. Voi kuinka odotan kesää!




Tää kappale tuo mieleen eilisen illan!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Viikonloppu odotellessa

Ajatella, että nyt on jo torstai ja huomenna perjantai ja sitten kauan odotettu viikonloppu! Tää viikko on mennyt jotenki tosi nopeesti. Ehkä se johtuu siitä, että on tapahtunu kaikkea hyvää ja oon ollu hyvällä tuulella koko viikon! Tänääkin mahtu taas yks ilon aihe päivään, sillä paino oli taas noussut. Tuntuu niin hyvältä matkustaa kohti terveyttä ja varsinki kun motivaationa on ulkomaanmatka! Siellä Espanajassa haluan kuitenki nauttia jokaisesta hetkestä niin auringosta kuin hyvästä ruoasta ilma mitään päänvaivaa! Ja haluan näyttää terveeltä bikineissä ja lyhyissä shortseissa! On se vaan totta, että kurvikas nainen on kauniimpi kuin tikkulaihat naiset! Naisessa pitää olla sitä jotakin eikä vain nahkaa luunpäällä!

Tänään tutustuin myös paremmin osastolle tulleen harjoittelijan kanssa. Hän on nyt ns. "vastuussa" mun ruokamääristä eli katsoo mitä ateriasuunnitelmaani kuuluu ja että varmasti noudatan sitä. Siitä ei ole kyllä epäilystä, etten noudattaisi. Motvivaatio on nyt niin ylhäällä! Musta se harjottelija on tosi mukava ja sille on helppo puhua ja siltä saa kivasti tsemppiä! 

Tämän päivän vaatteet olivat itsestäni todella mukavat ja hyvin sievät! Helmet ja vyö korostivat naisellisuutta ja nimenomaan vyö rintojen alapuolella toi esiin muotoja, joita mulla on nyt todella vähän. Jokatapauksessa tunsin tänään itseni sieväksi!

Ainiin lopuksi haluan kertoa pienen edistys askeleen kohti paranemista. Olen nyt juonut 2 päivänä yhteensä 3 kuppia kuumaa kaakaota nams! Se on ollut niin hyvää, etten edes muistanut kunnolla miltä se maistuu ja nyt varsinkin kun olen hieman kipeä se maistu entistä paremmalle. 

Unelmista totta!

OEE OEE!

Täältä tullaan Espanja! 

Eilen sain kuulla uskomattoman uutisen! Pääsen ulkomaille parhaanystäväni ja hänen perheensä kanssa! Ei tää nyt mitenkää ihan puuntakaa tullu, mutta melkee. Oltii me mun kaverin kanssa tätä suunniteltu jo aika pitkälle ja mietitty kuinka ihanaa se oikeesti ois, mutta emmä kuitenkaa ois uskonu sen toteutuvan. Liian hyvää ollakseen totta!

Eilen parasytäväni soitti ja kerto koko budjetin matkasta ja ei se summa nyt niiiin suuri ollut, mitä olisin kuvitellut. Vähän jännitti soittaa äidille ja kertoo sille tästä. Se on vähän vältellyt tätä ulkomaanmatkasta puhumista, mutta ei se missään vaiheessa kieltänykkää oo. Siispä soitin äidille ja kerroin järsjestelyistä, mutta sitten äiti keskeytti mun kälätykset ja tokas "Joo mä tiedän jo kaiken. Ne liput on nyt ostettu ja te lähette sinne 6.6. ja oot siellä kaks ja puol viikkoa eli tuut 23. päivä yöllä" 
En osaa sanoin kuvailla, sitä hetkeä kun tajusin pääseväni ulkomaille! Ei se kaikille oo niin iso juttu, mutta mulle se on! Oon ollu aikasemmi ainoastaa kerran Kreikassa ja sillonki olin 8 vuotta. Nyt pääsen yli kaheks viikoks ja vielä mun parhaanystävän kanssa! 

Oli meillä kuitenki yksi pikku problema... Osasto. Ei me oltu niille mitään sanottu ennen ku ostettiin liput. Nehän vois ihan hyvin kieltää mua menemästä, mutta emmä usko että ne nii tekis. Oon mä nyt kuitenki paremmassa kunnossa ja paino on nousussa. Eikä mulla oo ollu tarkotuksena viettää kesälomaani osastolla! Sehä ois ihan hirveetä! 

No tänään mä sitte kerroin osastolla tästä matkasta. Olihan niiden ilmeet aika muikeet ja hämmästyneet. Yritin kyllä kovasti vakuuttaa niitä, että tää lisää mun motivaatiota parantua ja muutenki voin huomattavasti paremmin ku ennen. Keskustelin myös mun lääkärin kanssa ja hän sanoi, että pitää viedä asia eteenpäin jollekkin koko osaston lääkarille, joka myöntää pidemmät lomat. Eiköhän tää tästä onnistu! 

Voin jo kuvitella sen lämmittävän auringon istuessani rannalla ja syödessä kylmää jäätelöä! Siitä matkasta tulee  ikimuistoinen! En oikeasti voi uskoa tätä vieläkään todeksi mutta pakko se on! 
Joskus unelmat voivat todella käydä toteen! 

Nyt on tärkeää muistaa, että jokainen suupala on askel eteenpäin terveyttä ja matkaa Espanjaan!


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kuppi kuumaa

Aamulla heräilin puol 7 aikoihin ja kurkku oli niin kipiä, että ois vaa tehy mieli jäädä kotiin peiton alle ja juoda kuppi kuumaa teetä. Se jäi kuitenki unelmaksi, sillä oli lähdettävä osastolle. Onneksi ulkona oli kaunis aamu. Aurinko paistoi eikä ollut kylmä. Sain pitkästä aikaa laittaa päälleni keväisen mustan jakkuni ja aurinkolasit päähän! 


Aamupalan jälkeen mulla oli aika fysioterapiaan, jota olin odottanut innolla. Fysioterapeuttini on niin mukava ja siellä saan purkaa kehooni liittyvät ahdistukset kuin hyvätkin tuntemukset. Alussa keskustelimme hetken kuulumisiani ja sitten oli vuorossa kehonhahmotus harjoitus. Sain köyden, jonka avulla mun piti näyttää minkä kokoisena pidän vyötäröäni. Sen jälkeen fysioterapeutti otti oikeat mitat ja tulos oli aika selkeä. Oma arvio oli mennyt iha puilleen... Mutta  ihmetytti kyllä kovasti kuinka kapea vyötäröni oikeasti on. Oon ollu aina sitä mieltä, että en voi kokea itseäni jotenki eri tavalla kun katson peiliin, mutta ilmeisesti se on totta. On se kyllä outoa miten se ihmisen pää voi väärentää asioita! Mutta se siitä sitten ja lopuksi oli kauan odotetun hieronta hetken aika. Se oli taivaallista, olisin voinut makaa siinä kokonaisen päivän ja kuunnella taustalla soivaa musiikkia.






Kotiin mennesä poikkesin kirjaston ja anttilan kautta. Sain vihdoin ostettua juuri loppuneen aurinkopuuterin ja kajaalin. Nyt pääsen koittamaan näitä uutuuksia! Saa nähdä miten toimivat.
Kotiin päästyäni join kupin kahvia ja käperryin vihrean viltin alle ja vaivuin pikkuiseen uneen. Herättyäni sitä olikin jo nälkä ja mikä voisi olla kurkkukipuisena sen parempaa kuin kuuma pinaatti keitto ja pala ruisleipää sulatejuuton kera! 

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Great day!

Tänään oli aivan loistava päivä kaiken kaikkiaan! Päivä alkoi kylläkin kauhealla lumisateella ja loskakelillä, mutta se ei haitannut ollenkaan kun kuulin, että paino oli noussut! En osaa sanoin kuvailla sitä helpotuksen ja onnen fiilistä! Niin kauhean jännityksen jälkeen sai kuulla ihanan uutisen. Päivä osastolla kului muuten aivan normaalisti, paitsi iloisemmissa tunnelmissa. 
















Kuvassa näkyy viikonloppuna kirpparilta löytämäni musta pikku-liivi ja pinkki body. Vaatteet sopivat täydellisesti tälle päivälle, koska niissä on sopivasti värikästä pirteyttä!


Osaston jälkeen oli tarkotuksena mennä vain kotiin peiton alle ja katsoa tv:tä, mutta suunnitelmat muuttuivatkin kun parasystävä soitti ja kysyi voisimmeko me nähdä. Siitä sitten menimme Kampin Lidliin ostamaan meille kotiin makeutusainetta.. Reissusta muuttui hieman pidempi kun jäimme kiertelemään ja katselemaan Lidlin suurta valikoimaa ja muistelimme yhdessä miten hyvältä jokin ruoka voi vaan maistua! Esimerkiksi lauantaimakkara ja leipä! Niin yksinkertaista mutta niin hyvää! Jätin tämän herkun aikoja sitten pois valikoimastani, enkä vieläkään ole valmis tähän nautintoon, mutta kaikki aikanaan! Kyllä mä vielä aion elämässäni syödä monta lauantaimakkara voileipää!


Ei me kuitenkaan ihan koko päiväksi sinne Lidliin jääty vaan mentii tapaamaan parhaankaverini kavereita, joita mä en oikeen tuntenu ollenkaa. Hyvi mä sinne sopeuduin vaikka olinki aika hiljanen, mut kai se ihan ymmärrettävää on ku ei tunne kunnolla ketään. Siinä me sitte vaa oleskeltii ja juteltii niistä sun näistä. Vaikkei mitään kummosta tehtykkää oli se kuitenki nii mukavaa olla jossain muualla kuin yksin kotona. 


Illalla vielä mentiin mun parhaimpien kavereiden kanssa meille ja jutusteltiin ja naureskeltiin kaikille vanhoille jutuille. Enimmäksee muisteltii "kännisekoiluita" ! Huh huh sitä sai kyllä nauraa kunnolla tänään ja toivottavasti pian uudelleen. Olin niin kaivannu tällästä kavereiden kanssa ajan viettoa! 


Thanks for this great day! 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Punnituksista Kamalin

Pakko purkautuu tästä jännityksestä jonnekkin ja nyt sopivasti alotettuani kirjottamaan tänne voisin kertoa pahimmasta pelostani.

"Maanantain punnitus" se on kaikista kamalin, koska takana on viikonloppu ja silloin en oo kenenkään hoitajan kontrolissa ja voin tehä mitä vaan ja helposti poiketa ateriasuunnitelmasta! Niin pääsi käymään edellisenä viikonloppuna kun olin poikaystävälläni yötä ja syöminen oli sellasta napostelemista, vaikka söin herkkuja niin ne eivät tyydyttäneet tarvitsemaani energiaa ja viime maanantain punnituksessa sain takapakkia ja ateriasuunnitelmaa suurennettiin 1dl pähkinöitä. Vaikka ne onki super hyviä niin on niitä tylsä syödä ruokapöydässä eikö nii? Ne on tarkotettu naposteltavaksi tv:n tai tietokoneen äärellä olessa!

Tänä viikoloppuna oon noudattanu täsmälleen suunnitelmaa ja syönyt herkkujakin. Pelkään silti, ettei se oo riittäny ja mitään muutosta ei oo tapahtunu.. Koska jos ei oo joudun jatkaa niiden pähkinöiden syömistä ruokapöydässä mutta jos muutosta on tullut niin ne vähennetään joko kokonaan tai sitten saan syödä ne kotona äidin valvonnassa! On se mukavampaa kuin tuolla osastolla.




Something about me..

Ajattelin alottaa tän kirjottamisen kertomalla vähän itsestäni ja tästä mun elämästä.
Elikkä täytin jouluna 27. päivä 16 vuotta, mutta ei mikää oo muuttunu sitte sen jälkeen. Tunnen edelleen olevani pikku tyttö, paitsi silloin olin terve. Nykyään sairastan anoreksiaa.. mutta olen pikkuhiljaa matkalla kohti parempaa elämää. Onhan siitä jo melkee vuos ku tää helvetti alko.


Family

Mun perhe on semmone ihanalla tavalla erilaine. Siihen kuuluu äiti, isä, mummi, sisko ja sen mies Markus ja niiden ihana vauva Amanda. Eli oon täti ja kesällä pitäs syntyy uus pikkunen veijari. Ei tiedetä vielä onko se tyttö vai poika. Vahva veikkaus mulla kuitenki on, että tyttö sieltä tulee.  Tietysti yks mun elämän tärkeimmistä henkilöistä on mun poikaystävä, jonka kanssa oon seurustellu kohta tasan vuoden! 4.4 on meidän vuospäivä. Mulla on myös kaks koiraa ja lintua ja tässä se mun perhe taitaa ollakki. Kaikista läheisin mä oon mun äidin kanssa. Se on niin erilaine ku muiden äidit. Sille voin kertoa ihan mitä vaan ja se aina ymmärtää ja auttaa tilanteessa ku tilanteessa, vaikka ei senkää elämä oo ollu helppoo. Äiti on aina kertonu avoimesti sen masennuksesta, joten siks mäki voin kirjottaa siitä tänne. Vaikka äidillä sellanen sairaus on niin se aina jaksaa touhuta ja olla ilonen!

Mulla on maailman ihanin perhe ja siks oon jaksanukki hyvin tän oman sairauden kanssa.

Lovely Things

Tykkään monista, monista, monista jutuista esimerkiksi. kauneus, eläimet, terveys, ruoanlaitto, liikunta, muoti tai enemmänki vaatteet, koska en kauheesti kulje muodin mukana. Olen aina tykkän "tälläytyä" eli oon kova laittamaan itseäni kuntoon. Peilin edessä ravaan päivässä varmaan 30 kertaa ja aina jotain tuppaan naamaan. Sellanen mä vaan oon! Joo ja tykkään laittaa ruokaa varsinki leipoa, vaikka onki tää syömishäiriö, mut monet sanoo et tää mun innostus on tullu sen kautta ja nii se voi toki ollakki, mutta joka tapauksessa se on kivaa! Ja kyllä musta leivonnaiset on hyviä ei siitä mihinkään pääse! nams!
Liikunta on mulle edellee tosi tärkeetä, vaikka se meniki yli ja sen takii oon tässä tilanteessa. Mulla on nyt siis liikunta kielto ja se on ollu kohta puol vuotta, It's so sad!! Rakastan yli kaiken liikkua, ku siitä saa sellasen raikkaan hyvän olon. Saan liikkua päivässä vaan sen 30 minuuttia ja se ei missää nimessä saa olla rehkimistä vaa koiran kanssa kävelyä.
Terveys on sellai mikä mua on aina kiinnostanu ja siks mä hainki yhteishaussa lähihoitajaks ja sen jälkee ois tarkotus lukee sairaanhoitajaks. Tämmöstä juu..


What now?

Nyt on siis uusi blogi luotu ja pitäs yrittää koota tästä, jotenkin järkevä! 
But how? 
Haluaisin saada tänne paljon kaikenlaista kirjoitettua ja kerrottua, 
mutta tuntuu vaikeelta alottaa mitään aihetta ku vasta tän alotti.
Enköhä mä pian pääse alkuun ja sit juttu alkaa luistaa paremmin...