perjantai 4. toukokuuta 2012

Parempaan päin!

Aina nää viikot hurahtaa ja en pahemmin kerkee kirjottaa arkipäivinä tänne juuri mitään. Ja nytkin ois vaikka mitä kerrottavaa! Voisin alottaa kertomalla vapusta ja sitten muista edistymisistä ja muista jutuista.


Vappen 2012


Vappu tuli ja se meni! Emme pahemmin pidä poikaystäväni kanssa vapusta ja se on meille hieman vaikeata aikaa, sillä viime vappuna satuin tekemään suuren virheen, jota kadun ikuisesti! Onneksi olemme kuitenkin pystyneet elämään sen asian kanssa niin ettei se koko aikaa vaivaa. Tottakai joskus tunteet nousevat pintaan ja menneet alkavat painamaan mieltä.
Mutta ei se vappu ollutkaan niin kamala kun ehkä ajattelimme! Menimme ystäviemme kanssa kaivariin viettämään vappua ja olimme koko ajan toistemme vierellä. Poikaystäväni esitteli minut hänen ystävilleen, joka oli minusta ihanaa. Tunsin itseni tärkeäksi ja arvostetuksi! Näin itse myös vanhan koulun porukkaa pitkästä aikaa. Sekin tunti ihanalta nähdä miten he voivat ja nähdä heidän hymynsä tullessaan moikkaamaan minua. Sain siitä päivästä paljon voimia! 
Vappu herkkuihin kuului tietysti oma tekemät munkit ja sima! Jami!


Muita kuulumisia


Edistyn erinomaisesti paranemisessani eli voin sanoa ettei enää kauaa kuin olen fyysisesti terve! Ihan hullua ajatella kuinka kauan jammailin siinä samassa painossa enkä saanut sitä millään nostettua, mutta sitten yhtäkkiä otin ohjat omiin käsiin ja pystyin siihen! Ei ole sen jälkeen tullut painon suhteen alamäkiä, ainoastaan oman kehon hyväksyminen on ollut hieman vaikeaa.. 

Olin hyvin kauan kipeä melkeimpä kaksi viikkoa eli osastolle palaaminen tuntui oudolta. Mutta nyt taas olen sen rutiinessa kiinni. Palattuani sinne minulla oli tietysti keskustelu aika omahoitajani kanssa. Siellä puhuimme kuluneista viikoista ja tulevasta. Kerroin ulkonäköpaineistani ja toivestani hoidon aikana. Yksi toivestani oli saada lisätä liikuntaa jonkun verran. Jotain lihaskuntoa edellyttävää ajattelin. No hoitajani oli ehdottomasti sitä mieltä, että voin keskustella asiasta fysioterapeutin kanssa asiasta ja oli aika varma, että jonkinlaisen liikunnan lisääminen on mahdollista. Olen kuitenkin jo lähellä normaalipainoa eikä syöminen ahdista juuri laisinkaan!


Sain myös hoitajaltani edistys askeleen kohti normaalia elämää! Vapautettu välipala ja tämä siis tarkoittaa sitä, että saan ottaa välipalalla sitä mitä minun tekee mieli eikä tarvitse tasantarkkaan katsoa ateria suunnitelmaa! Hoitajani kuitenkin tarkistaa, että ottamani määrä on riittävä. Näin pienet asiat tuntuvat niin suurilta ja hienoilta!
Tänään minulla oli siis pitkästä pitkästä aikaa fysioterapeutin kanssa tapaaminen, jossa puhuttiin nimenomaan kehoni tuntemuksista ja tulevasta liikunnasta. Ensiksi hän kysyi toiveitani liikunnan suhteen ja sitten esitti oman näkökulmansa asiasta. Itse toivoin, että saisin kerran viikossa harrastaa jotain raskaampaa liikuntaa esim. uintia, hölkkää tai zumbaa. Esitin myös toiveeksi lihaksistoa vaihvistavia harjoituksia! Fysioterapeuttini kanta tähän oli ettei vielä ole hölkän tai zumban aika, mutta unti voisi olla hyvä mahdollinen näin alkuun. Hän myös ehdotti pilatesta tai joogan tyylisia lajeja, sillä niissä nimen omaan on lihaksistoa vahvitavia liikkeitä. Hän myös lupasi, että hänen vastaanotollaan voimme tehdä yhdessä lihasharjoituksia! 



Olen aivan innoissani liikunnan lisäämisestä ja odotan sitä innolla. Tiistaina saan kuulla lääkärin mielipiteen asiaan ja ehkä pääsen aloittamaan jotain jo ensiviikolla! Saa nähdä!




Palaan vielä eiliseen päivään, sillä siskoni ja hänen lapsensa oli meillä eilen kylässä ja vietin heidän kanssaan ihanaa laatuaikaa! 
Leikin pikku Amandan kanssa ja kävin siskoni kanssa kaupungilla shoppailemassa ja sen jälkeen päivällisellä ravintola Virgin Oilissa. Oli kyllä hyvää ruokaa! Alkupalaksi otimme patonkia, joka oli paistettu valkosipuli öljyssä. Pääruoaksi tilasin broilerinfileen tomaattirisoton ja parmakinkun kera, jossa oli balsamiviinietikka kastike! Jälkiruokaa emme ottaneet, sillä mahat olivat kummalakin aivan täynnä. Päivä oli kyllä aivan ihana kun sai viettää pitkästä aikaa siskojen kahdenkeskeistä aikaa!


Vielä pieni ilon aihe sain vihdoin ja viimein ripseni takaisin ja nyt olen taas happy with them! Yritän nyt kirjottaa pienempia postauksia, että niitä jaksaisi joku lukeakkin!









6 kommenttia:

  1. oletko 160cm pitkä?

    VastaaPoista
  2. juu jotain sinne päin eli en kovin pitkä ole

    VastaaPoista
  3. Näytät jo paljon terveemmältä myös ulkoisesti ja tietenkin myös sisäisesti <3 tsemppiä

    VastaaPoista
  4. kiitos kovasti!:) ihana kuulla!

    VastaaPoista
  5. hei sara, voisin tulla sun kaa stadikalle uimaa, ku aattelin itekki ostaa sellasen monen kerran lipun sinne, et saisin vähä rusketusta ja liikuntaa, nyt oon kyl kipeenä ja en varmaa liiku ainakaa viikkoo mut loppukuust voisin varmaa tulla, vai miten ois? :) ja muutenki ois kiva nähä ja jutella! oon saikul torstaihin asti, nii voisin olla joku pv! ja hyvä et kaikki on paremmin ja sun käsist jo näkee et oot paremmas kunnos!

    -Ilona täällä taas

    VastaaPoista
  6. juuu kuulostaa kivalta, saan tietää ens viikol et millast liikuntaa saan alkaa harrastaa mut jos saan alottaa uinnin ni ilmottelen sulle !:) ois kiva saada sinne seuraa! ja kiitos=)

    VastaaPoista