sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pieni lintu, suuri menetys

Elvis oli meillä noin 10 vuotta ja eilen oli sen aika lähteä. Vaikka se olikin hyvin pieni niin se oli osa meidän perhettä. Aina se lauloi ja piti ääntä ja välillä raastoi hermojakin, mutta välilla se taas oli todella hellyttävä puhuessaan. Se kyseli välillä kuulumisia "mitä kuuluu?" ja tervehti sanomalla "terve!". Vaikea olla huomaamatta sen poissa oloa kun ei kuulu sitä ainaista viserrystä. Se ei osannut lentää, joten pidimme sitä aina vapaana häkkinsä ympärillä ja silloin tällöin se tuli tepastelemaan lattialle ja moikkaamaan meitä. Koiristakin se piti kovasti varsinkin tuosta meidän valkoisesta karvapallosta. Sille se tykkäsi jutustella ja seurata sen puuhia. Se oli niin omanlaisensa lintu ja eikä mikään olematon, joka tykkäsi olla omissa oloissaan. Se oli aina meidän kanssa, tykkäsi siitä kun sitä rapsutti niskasta ja sen lempi puuhaa oli äidin tupakoiden sätkien rikkominen. Sille maistui myös kovasti juustotikut! En tule koskaan unohtamaan sitä ja sen puuhia.
piirsin tuon joskus 5. luokalla
Kauhea kaipuu sen kovaa ääntä ja olemassa oloa :(

1 kommentti:

  1. Lemmikin menettäminen on raskasta :c ikävä helpottaa vaikkei katoa mihinkään.hali ♥

    VastaaPoista